Sauli
18.1.2012 10:25
Presidentinvalli on monella tapaa tunteita herättävä vaali.Omalta osaltani tämä on todellisuutta, koska ensimmäiset kohtaamiseni ehdokas Sauli Niinistöön ajoittuvat omaan lapsuuteeni ja tuttavuus on ollut merkityksellinen koko poliittiselle uralleni.Perheemme muutti vuonna 1967 silloisesta Perttelin kunnasta Salon kaupunkiin.Rakentamisen ammattilaisena isäni Pentti rakensi vajaan vuoden aikana omakotitalon nykyiseen Rappulan kaupunginosaan - silloiseen Nopolaan.Tuon rakentamisen ajan asuimme Väinö ja Hilkka Niinistön omakotitalon piharakennuksessa noin vuoden.Tänä aikana perheistämme tuli hyvin tuttuja keskenään.Itse olin tuolloin 9-vuotias Pajulan koulun oppilas, jonka koulun oppilas myös Sauli oli omassa lapsuudessaan.Saulin vanhemmat muistan lapsirakkaina ihmisinä ja Hilkka- äitiä tapaan edelleen silloin tällöin.Kontaktit tuona aikana armeijaa käyvään Sauliin jäivät melko vähäisiksi.Kummankaan mielessä ei silloin käynyt, että tiemme kohtaisivat tulevaisuudessa politiikassa.Kokoomus oli molempien valinta.Koululaispolitiikasta tuli merkittävä osa omaa elämääni jo 70-luvun alussa, mutta Sauli saatiin houkuteltua mukaan politiikkaan muutamaa vuotta myöhemmin.Hänet valittiinkin Salon kaupunginvaltuustoon v. 1976 vaaleissa, mutta kansanedustajuus irtosi vasta kolmannella yrittämällä kymmenen vuoden kuluttua.
Tuon ajan Salon kokoomuksen "isoilla pojilla" eversti evp Olavi Laaksosella ja kumppaneilla oli kunnianhimoiset tavoitteet tehdä salolaisesta juristista vahva vaikuttaja Suomen politiikkaan.Tämä visio on toteutunut ehkä jopa yli silloisten odotusten.Helppoa se ei kuitenkaan ole ollut, ja omatkin muistoni ovat täynnä suuria tunteita tappioista voittoihin.Tunteita ja tuntemuksia on vaihdettu myös kahden kesken Saulin kanssa vuosien varrella: Toisinaan ilon ja surun kyynelein - mutta joskus myös "isoilla kirjaimilla" toisiamme arvioiden.Aina on kuitenkin suunta ja päämäärä ollut yhteinen.
Politiikkaan liittyviä yhteisiä muistoja on paljon. Pari asiaa nousee kuitenkin mieleeni päällimmäisenä. Vähitellen, siirtyessäni järjestöpolitiikasta kunnallispolitiikkaan, kysyin Saulilta olisiko minulla mahdollisuuksia päästä käräjäoikeuden lautamieheksi. Vastauksena Saulin otsa meni tutusti ryppyyn ja suu mutrulle: "Kyllä sinun kannattaisi hakeutua poliittisen vaikuttamisen paikkoihin".Tätä neuvoa olen siitä lähtien pyrkinyt toteuttamaan.
Edelleen muistoista nousee yli muiden suurien tunteiden eduskuntavaalit vuonna 1982.Tuolloin Sauli jäi täpärästi ilman kansanedustajuutta.Salon Tehdaskadulla sijainnut vaalitoimisto oli täynnä ihmisiä odottaen suurta juhlaa ja omaa kansanedustajaa. Vaalituloksen vahvistumisen jälkeen tila tyhjeni hetkessä ja kuohujuomat jäivät pulloihin. Jäljelle Saulin lisäksi meitä jäi pieni joukko "analysoimaan tulosta" ja soittelemaan kohtalontovereille.Kun aamu alkoi valjeta, olivat tulevaisuuden suunnitelmat jälleen selvät - tai ainakin vahvasti sinetöidyt!
Seuraavat eduskuntavaalit toivat toivotun tuloksen ja suunta oli selkeä - eteenpäin. Kovan työn ja tukijoukkojen kannustamana monien vaiheiden jälkeen Sauli nousi ministeriksi ja puolueen puheenjohtajaksi.Salolaiset voivat olla ylpeitä Saulista. Omalle elämälleni olen tästä myötäelämisestä saanut suuria eväitä.Politiikassa mitään ei voi saavuttaa ilman kovaa työtä, ystävien kannustusta ja pitkäjänteisyyttä.Nyt teemme SAULISTA Suomen presidentin.
Juhani Nummentalo
